Vadelmat ja mysteerikulho

Loma loppui, mutta kesä ei! Tänään ostin laatikollisen ihanaisia vadelmia ja säilöin pakkaseen talven varalle. Ihan kaikkia en hennonnut pakastaa.

Kulho on viime syksyn kirppislöytö. En ole varma onko se vanha vai uusi, kaunis joka tapauksessa. Jos joku on törmännyt vastaavaan ja tietää alkuperän, vinkatkaa ihmeessä!

Yksi lapsuuteni suosikkisaduista oli Topeliuksen Vattumato. Kirjassa oli ihanat Maija Karman kuvitukset. Pääsisinpä itsekin kahvikutsuille vattukuninkaan valtakuntaan!

Kuva: Lastenkirjainstituutti

Kihveleitä ja kuppeja Kuopiosta

Eilen oli kerrankin hyvää kirppisonnea! Vierailumme appivanhemieni luona Itä-Suomessa jatkuu ja vietimme eilisen kierrellessä Kuopion museoita ja niitä kirppiksiä, jotka olivat sunnuntaina kiinni.

Rihmasta löytyi pari puristelasista tuikkukippoa (puristelasi on uusin villitykseni!), mutta varsinainen saalis odotti SPR:n Kontissa.

Ihan virheetön pieni Arabian Pomona-purkki maksoi kuusi euroa! Tämä on ensimmäinen Pomonani, enkä ollut uskoa tuuriani, kun se oli hinnoiteltu näin edulliseksi. Suosikkini näistä on mehiläiskoristeinen hunajapurkki. Tulisikohan sellainen seuraavaksi vastaan kohtuuhinnalla?

Hauska oli myös löytää lisää EP-mallin kuppeja (ks. edellinen blogitekstini). Sinikuvioisessa kupissa on pieni lohkeama toisella sivulla ja vihreässä pari ruskeaa täplää sisällä, joten nämä ovat enemmänkin koristeita kuin käyttökuppeja. Tällä kertaa virheet oli hyvin huomioitu hinnassa, joten Retikka-kuppini sai kaksi kaveria.

Kontin löydöistä on vielä pakko hehkuttaa aterimia. Kihveliosastomme meni kerralla uusiksi, kun Sorsakosken aterimia löytyi vino pino 5 kpl / 1 € hintaan. Rohmusin haarukoita, veitsiä ja lusikoita yhteensä lähes viisikymmentä kappaletta, mutta vielä jäi jollekin toisellekin löydettävää! Samoissa laatikoissa oli myös muita Hackmanin aterimia enkä ollut ainoa innokas penkoja, joten kannattanee toimia nopeasti, jos mielii näille apajille.

Retikkakuppi ja kesän ensimmäiset kantarellit

Mieluisin löytö eiliseltä kirppiskierrokselta Kuopiosta oli hurmaava Retikka-kuppi. Olen ihaillut näitä Arabian puhalluskuvioisia pikkukuppeja Facebookin retroryhmässä ja yrittänyt keksiä syytä hankkia itsellenikin muutaman. Eilen en enää voinut vastustaa kiusausta, kun yksinäinen turkoosilla Retikka-kuviolla koristettu kuppi asetteineen tuli vastaan eräällä itsepalvelutorilta. Kuppi ei ollut hintansa puolesta mikään todellinen löytö, mutta kovasti se minua silti ilahduttaa!

Hilkka-Liisa Aholan suunnittelemia kuppeja on valmistettu turkoosin lisäksi ainakin keltaisina. Kupin malli on EP. Saman mallin kuppeja löytyy monilla eri kuvioilla koristeltuina ja myös yksivärisinä. 

Tänään löytyivät myös kesän ensimmäiset kantarellit. Kuvassa onkin lähes koko saalis! Tuntuu, että tänä kesänä alkukesän kukkaloistosta on siirrytty suoraan satokauteen. Heinäkuun helteet ovat jääneet välistä. Onneksi kirppistely ja sienestys eivät katso säätilaa!

Pannut ulkoilevat

Ensikosketukseni emaliastioihin ovat isoäitini värikkäät emalit sukumme kesämökillä: Vegetaaria-kattila, Finelin punaiset ja keltaiset kulhot sekä rivi pannuja keittiön kaapin päällä. Varmasti osa mökin taikaa on näissä astioissa, jotka ovat kohta jo neljännen sukupolven kesäkäytössä.


Pannurivistö kaapin päällä oli päässyt pahasti pölyttynään. Siispä pesuvettä hellalle ja pannut ulos pesulle!

Lähtötilanne: pölyä ja likaa useamman vuoden edestä.

Puhtoiset!
Edessä Finelin punainen Primavera, Sinihilkka sekä nuppivikainen iso Pehtoori. Takarivin pannut ovat puolalaista emalia.

Hullun maineen puolisonsa ja perheensä silmissä voi hankkia vaikka kiikuttamalla pannuja ympäri tonttia sopivia kuvakulmia etsiessä...

Orvokki, lehdokki...

Kesä on ollut oikukas, mutta onneksi viime viikolla saatiin vähän aurinkoakin. Mökillä kelpasi puuhastella, syödä uusia perunoita ja ihailla alkukesän kukkaloistoa.

Tänä vuonna lehdokkeja tuntuu olevan enemmän kuin koskaan! Jokunen vuosi sitten mökkitontillamme kasvoi vain yksi lehdokki, jota varjeltiin visusti ruohonleikkurilta. Sittemmin lehdokit ovat levinneet ja tänä vuonna niitä riitti lähes niityksi asti. Myös oranssit ruskoliljat ovat kovia leviämään.

Tänä kesänä tontillemme on pesiytynyt myös eräs pitkäkorva, joka ei tuntunut valokuvaajasta paljon välittävän! Toivottavasti luottavainen luonne ei koidu vielä söpöläisen kohtaloksi...