Pieni parveke, suuret suunnitelmat

Tänään on ollut parvekepäivä!

Varhaiset kevätkukat jäivät tänä vuonna istuttamatta, mutta nyt auringon ja lämmön helliessä tuli hirveä palo saada parveke vihdoin kevätkuntoon. Niinpä poljimmekin heti aamupäivällä läheiseen puutarhamyymälään valitsemaan kukkia ja suunnittelemaan istutuksia.

Parvekkeemme on pieni ja koska aikeena on vähän myöhemmin laittaa sinne kasvamaan yrttejä, tomaattia, papuja ja ehkä myös kesäkurpitsaa tai perunaa, pitäydyimme istuttamaan kukkia vain yhteen parvekelaatikkoon ja yhteen amppeliin.

Aloittelijan tuurilla laatikkoon valikoitui lilaa petuniaa, keltaista samettikukkaa ja himmeän harmaana hohtavaa hopealehteä.

Kuvissa kukat odottavat vielä istuttamistaan. Saa nähdä miten ne viihtyvät yhdessä!

Amppeliin ostimme toisen hopeanharmaan kasvin, hopeaputouksen. Sen pitäisi olla nopeakasvuinen, ja versot voivat kasvaa jopa metrin mittaisiksi!

 
Kuvissa vilahtaa myös eräs viime viikon kirppislöytö. Tanskalainen Laurids Lonborgin metallitarjotin löytyi Fidasta varsin edulliseen 3,40 € hintaan. Se ei toki ole ihan täydellisessä kunnossa, mutta ainakin pirteä ja värikäs.

Ihanaa toukokuuta - nautitaan auringosta ja lämmöstä!

"Tarpeellista" kirppikseltä

Pääsiäisen ajan kirppislöytöjen postaus on antanut odottaa itseään. On ihana, kun töiden jälkeen on vielä pieni hetki valoisaa aikaa ottaa sisällä kuvia! Jostakin syystä kuvat olivat vaan unohtuneet kameran muistikortille...

Kuviin pääsivät tällä kertaa kahden eri kirppisreissun saaliit. Kaikki löydöt taisivat olla enemmän "haluan" kuin "tarvitsen" -osastoa. Itsehillintä on vaan niin vaikea laji, vaikka järjellä ajateltuna en varmastikaan tarvitsisi enää yhtään uutta kynttilänjalkaa, keittiöpyyhettä tai korkokenkää! Ei se silti tarkoita, etteivätkö nämäkin löydöt pääsisi käyttöön. Varmasti pääsevät!

UFF:in parin viikon takaisesta uudesta kevätvalikoimasta löytyi kaksi kivaa keittiöpyyhettä. Marimekon pellavasta ja puuvillasta valmistettu Lumimarja-pyyhe jouluisessa värityksessä maksoi 5,50 € ja hauska värikäs Kotikulta-merkkinen pyyhe 2,50 €.

Paras aika käydä UFF:illa on mielestäni aina valikoiman vaihtuessa. Toki alepäiviltä voi tehdä superhalpoja löytöjä, mutta itse olen viime aikoina usein myös lähtenyt pois tyhjin käsin. Parempi mennä silloin, kun koko valikoima on juuri uusittu.

Pääsiäisen vietimme Itä-Suomessa ja ehdimme reissun aikana myös piipahtaa parilla kippiksellä (totta kai!). Kuopion Kontin parasta antia olivat jälleen kerran kengät. Kotimaiset vintage-nahka-avokkaat ihanilla yksityiskohdilla maksoivat vaivaiset 3,50 €! Valmistaja on Kenkätehdas Pasi Tawast Oy, joka on ollut kaupparekisterissä vuodesta 1939-2005. Osaakohan joku blogin lukijoista antaa kengille ikäarviota?

Kontista tarttui mukaan myös 80-luvun klassikko, paljettitoppi perhoskuviolla. Olen harakan tavoin heikkona kaikkeen mikä kiiltää, joten 6 € maksanut toppi oli pelastettava matkaan, vaikka sopivia tilaisuuksia sen ulkoiluttamiseen ei ihan heti näköpiirissä olekaan. Toistaiseksi toppi pääsi koristamaan makuuhuoneen seinää. Punaiset silmät ovat aika makea yksityiskohta, eikö?

Kuopion City-Pörssistä löytyi kaveri syksyllä Tampereelta ostamilleni Sarpanevan kynttilänjaloille. Pronssinen Pitsi-kynttilänjalka on uustuotantoa ja siinä on edellisen omistajan omistuskaiverrus. Päätin, että en anna sen häiritä, sillä kynttilänjalka vaikutti kuntonsa puolesta täysin uudenveroiselta, ja käytössä kaiverrusta tuskin edes huomaa. 15 euron hintakin tuntui varsin kohtuulliselta!


Pronssiset kynttilänjalat taitavat päästä Marimekon pyyhkeen kanssa kaappiin odottamaan syksyä ja joulua, sillä näin kevään tullessa kaipaan sisustukseen raikkaampia sävyjä. Onpa silti kiva, että löysin pienille jaloille nyt myös tämän isomman kaverin!

Raitoja, palloja ja värejä = eteinen

Minulla on viha-rakkaussuhde eteiseemme. Se on pieni ja kapea, ja säilytystilaa on aivan olemattoman vähän. Mutta sen minkä eteinen käytännöllisyydessä häviää, voittaa se värikkyydessä ja söpöydessä! Viime aikoina eteinen onkin saanut osakseen huomattavasti enemmän rakkauden kuin vihan tunteita...

Pihlgren & Ritolan perhostapetti on mielestäni yksi kaikkien aikojen ihanimmista. Viime keväänä FB-kirppiksen kautta löytyneen räsymatto jaksaa ilahduttaa väreillään. Lipasto kätkee sisäänsä huivit, hatut ja hansikkaat (ja viime postauksessa esitelty lipaston kaverihan löytyy nykyään olohuoneesta!).

Asunnossa jo ostohetkellä olleen Ikean kenkäkaapin maalasimme vastikään valkoiseksi. Kokonaan uusi tulokas on Kierrätyskeskuksesta löytynyt pikkujakkara, joka sai pintaansa maalia, uudet pehmusteet ja pilkullisen tyynyliinan päällisekseen. Oven vieressä oleva syvennys on maalattu magneettimaalilla. Magneettiseinän musta tuo mielestäni kivasti ryhtiä huoneeseen!

Pallonaulakot ovat mummani luota, ja olen iloinen, että löysin vihdoin niille sopivan paikan. Olin aina ajatellut, että naulakot kävisivät hyvin keittiöön. Keittiössämme ei kuitenkaan ole juurikaan seinätilaa, joten eteinen oli loogisempi ratkaisu. Naulakoihin on hyvä ripustaa parhaillaan käytössä olevat laukut ja hatut.

Ikeasta ostetun naulakon hattuhyllylle olen onnistunut löytämään muutaman kivan hatturasian. Perhoskuvioiset rasiat ovat vanhoja, ja vähän jo kuluneita. Punainen lienee uudempaa tuotatantoa ja se löytyi alkuvuodesta Kierrätyskeskuksesta parilla eurolla.

Tällaisen ensivaikutelman siis annamme kotiimme saapuville vieraille. Tosi hillittyä ja aikuismaista, eikö?

No, ehkä ne ovatkin turhan yliarvostettuja hyveitä. Taidan jättää beigen-harmaat sävyt jatkossakin muiden huoleksi ja nauttia hyvillä mielin kodin väriterapiasta!

Lipaston uusi elämä

Kevät, aurinko ja sisustusprojektit! Siinäpä tiivistetysti tämän hetken kuulumiset.

Innostuimme pari viikkoa sitten kiepauttamaan olohuoneen uuteen järjestykseen. Sen seurauksena keksimme vihdoin sopivan sijoituspaikan ja käytön myös eräälle viime keväiselle löydölleni.

Söpö 50-luvun lipasto oli päässyt kamalaan kuntoon. Lipastossa on viilupinta, jonka joku edellisistä omistajista oli maalannut luonnovalkoiseksi. Maali oli lähtenyt halkeilemaan, ja henkilö, jolta ostin lipaston, oli innostuksissaan repinyt pois paitsi lohkeilevaa maalia, myös viilua suurelta pinta-alalta. Viilupinta puuttui kokonaan kansilevyltä, sen reunasta ja isosta osasta toista sivua. Ei siis ihan oikeaoppinen tapa "korjata" vanhoja huonekaluja...

Ensin pohdin, olisiko viilupinnan vielä voinut korjata ja uusia, mutta omat voimat, työkalut ja osaaminen eivät siihen lopulta riittäneet. Sen sijaan päädyimme kittaamaan pahimmat kolot piiloon ja maalaamaan lipaston uudelleen. Väriksi valikoitui hento vaaleanpunainen (Tikkurila F339 "Tutu").

Ennen-kuvia en tietenkään muistanut ottaa, mutta välivaiheesta sain sentään pari huonolaatuista kuvaa napattua. Alla lipasto ennen maalausta. Koloja on kitattu piiloon ja laatikoita hiottu, jotta ne aukeaisivat ilman natinaa ja kitinää.

Ja alla lopputulos:

Mitä sanotte muutoksesta?

Lipastosta ei tullut uudenveroista (sitä varten maalit olisi pitänyt putsata kokonaan pois ja viilu uusia), mutta ainakin kauniin mallinen huonekalu on jälleen käyttökunnossa! Vaaleanpunainen olisi ehkä voinut olla astetta tummempikin olematta silti liian pinkki, mutta ehkä tämä vähän neutraalimpi värisävy ei niin äkkiä ala kyllästyttää. Harmi vaan, että kauniiden asetelmien sijaan joudun laittamaan tämän päälle jatkossa telkkarin! Olisinpa ihminen, joka ei tykkää telkkarin katselusta, niin ei tarvitsisi moista rotiskoa katsella olohuoneessa....

Hauskana yhteensattumana meiltä löytyy täysin samanmallinen lipasto alkuperäisessä viilupinnassaan eteisestä. Vetimet ovat erilaiset, mutta kooltaan ja malliltaan kyseessä on ihan sama lipasto.

Astiakaappi täyttyy jälleen...

Vaikka tammikuu meni tavaroita karsiessa, en ole onnistunut pysäyttämään tavaravirtaa toisesta suunnasta. Uutta täytettä astiakaappiin on nimittäin tullut alkuvuoden aikana kannettua kotiin kirppareilta lähes entiseen tahtiin.

 

Arabian söpöt munakupit ovat viimeisin hankinta. Ne löytyivät Facebookin paikallisryhmän kautta ja maksoivat yhteensä viisi euroa. Molemmissa on pieniä kauneusvirheitä, mutta hinta tuntui silti varsin edulliselle. Edellinen omistaja kertoi löytäneensä kupit siivotessaan asuntonsa vinttikomeroa. (Harmi, ettei omastamme ole tullut vastaan mitään vastaavaa!)

Korkeammassa FC-mallin kupissa on Raija Uosikkisen suunnittelema Ali-koriste. Kuppia on valmistettu vuosina 1961-73. Kukkosiirtokuvalla koristeltu kuppi on puolestaan mallia ML. Nämä ovat ensimmäiset löytämäni Arabian munakupit, mutta toivottavasti eivät viimeiset! Vaikka en kananmunista tykkääkään, mielyttävät nämä kovasti silmää ja tuntuvat pienuudessaan sopivan viattomalla keräilykohteelle pieneenkin keittiöön...

 

Minimalismipelin aikana kävimme kahdesti viemässä tavaraa kierrätyskeskukseen, ja molemmilla kerroilla tarttui jotakin mukaan myös kotiin viemisiksi... Ensimmäisellä reissulla se jokin olivat Eero Rislakin Nina-sarjan jälkiruokamaljat. Kulhojen valmistajaksi on lähteestä riippuen mainittu joko Mäntyharjun lasi tai Riihimäen lasi. Arvioitu valmistusajankohta on 60-70-lukujen taite.

Saman sarjan keltaisen tarjoilukulhon olin hankkinut jo viime tai edellisvuonna Facebookin retroryhmästä. Siksipä en voinutkaan vastustaa näitä pikkukulhoja, vaikka jälkiruokakipoista ei meillä varsinaisesti ollut pula aiemminkaan... Pienet kulhot maksoivat kierrätyskeskuksessa kolme euroa kappaleelta.

Samaa sarjaa on muuten valmistettu myös aivan ihanassa syreenin värissä!

 

Alkuvuoden ehkä parhaan löydön tein kierrätyskeskusvisiitillä numero kaksi. Kierrätyskeskuksessa on design-lasi yleensä hinnoiteltu melko korkealle, mutta aina välillä sitä osuu paikalle oikeaan aikaan, ja bongaa jotakin, jossa hinnoittelu ei selvästi ole osunut aivan nappiin...

Minulle tällainen löytö olivat Oiva Toikan kauniit Flora-lasit, joista maksoin yhteensä alle kaksi euroa! Lasit odottelivat vielä astiaosaston viereen työnnetyssä kärryssä, eli niitä ei oltu vielä ehditty edes nostaa esille. Kädet täristen pelastin ne oitis ostoskoriini.

Turha kai toivoa, että samaa sarjaa tulisi enää koskaan vastaan samanalaisella löytöhinnalla, mutta sainpahan kerrankin tuntea tehneeni oikeasti hienon löydön! Harvoin yhtä räikeitä hinnoitteluvirheitä edes tulee vastaan... Edellinen taisi olla kesällä löytämäni kuuden euron Pomona-kulho.

Viimeisin tämän vuoden uusi lasiaarre on vaihtokaupan kautta minulle tullut Tamara Aladinin suunnittelema ja Riihimäen lasin valmistama Carmen-kääntömaljakko. Keltainen väri on ihanan raikas ja keväinen!

Uutta väriä on kotiin tulossa enemmänkin. Uutta väriä pintaansa on jo saanut kuvausalustana toiminut keittiöjakkara, jonka entinen valkoisenharmaa väripinta sai väistyä turkoosin tieltä. Samaa turkoosia on kotiin luvassa enemmänkin, ja muitakin pastellisen värikylvyn saavia huonekaluja on tulilinjalla. Näistä kuitenkin lisää toisella kertaa!

496 tavaraa vähemmän

Minimalismipeli on pelattu loppuun ja kotona on nyt lähes 500 tavaraa vähemmän kuin tammikuun alussa! Tuntuu aika uskomattomalta, koska muutosta ei oikeastaan silmin huomaa. Tai huomaa paikoittain, esim. avatessaan jonkun tietyn laatikon, mutta kokonaisuutena tavaran määrä tuntuu ihan samalle kuin aiemminkin. Aika hullua!



Pelin aika tavaroita poistui siis 496 kappaletta. Näistä vain noin 30 myin Facebookin eri ryhmien kautta, eli reippaasti suurimman osan joko lahjoitin pois tai kierrätin lumppu-, paperi-, metalli- ja energiajätteeksi. Kierrätyskeskukseen teimme kaksi reissua ja tavaraa sinne meni arviolta parin-kolmen jätesäkillisen verran. Sellon uuteen lumppukeräykseen lähti kolme isoa muovikassillista tekstiilejä (kertymää pidemmältä ajalta). Emmy-verkkokauppaan lähti lopulta vain muutama vaate, ja epäilen, etten tule niistä kovin monta euroa rikastuvani.

Myyntituottoa tuli 215 euroa, mihin olin oikein tyytyväinen. Lunastin jo itselleni lupaamani palkinnon, ja kävin tiistaina hankkimassa puolen vuoden jäsenyyden Vaaterekki -vaatelainaamoon. Siitä täytyy kirjoitella lisää myöhemmin!



Sain käytyä läpi mm. keittiön kaappeja, korulaatikkoa, vanhoja papereita ja käyttöohjeita, vaatteita ja kirjoja. Lisäksi varastosta poistui jo aiemmin kiertoon tuomittuja tavaroita, joita emme vain olleet saaneet aikaiseksi viedä pois. Ullakkokomeron läpikäyminen ja siivous jäi valitettavasti aivan puolitiehen, sillä tammikuun paukkupakkasilla siellä oli niin jäätävän kylmä, että siivousurakaan ei vain tehnyt mieli ryhtyä.

Kuukauden karsiminen alkoi tuntua loppua kohden jo aika uuvuttavalta, joten yhtään pidempää projektia en olisi jaksanut. Olen silti iloinen, että ryhdyin peliin. Kuten jo kuun puolivälissä kerroinkin, tein karsimiset pyrähdyksinä päivittäisen järjestelyn sijaan. Ehkä seuraavalla kerralla voisinkin jopa kokonaan unohtaa päiväkohtaiset tavoitteet, ja pyrkiä vain tiettyyn kokonaismäärään, esim. 500 tavaraan kuussa. Jotkut myös pelaavat peliä käänteisessä järjestyksessä, eli poistavat ensimmäisenä päivänä 31 tavaraa, seuraavana 30 ja niin edespäin. Näin karsimisessa saa paremmin hyödynnettyä alkuinnostusta.

Helmikuun projekti saa kuitenkin luvan olla jotakin ihan muuta kuin karsimista! Maalausprojekteja meillä ainakin on luvassa vähän joka huoneessa ja eilen pyöräytimme olohuoneen kalusteet uuteen järjestykseen. Kevättä on siis jo kai rinnassa, kun mieli kaipaa kovasti jotakin uutta!

(Kuvissa jälleen uuden kodin löytäneitä tavaroita. Minulle väärän kokoisia tai muuten vaan viime aikoina liian vähälle käytölle jääneitä.)

Kevättä keittiössä

Tänään on tullut kuluneeksi vuosi siitä kun muutimme nykyiseen kotiimme. Se tuntuu hassulta, koska tämä asunto on jo pitkään tuntunut niin omalta. Vaikea kuvitella, että vasta vuosi sitten koti olikin jossakin muualla!

Vuosi sitten kapeat kadut olivat lumesta tukossa, mutta tänään ulkona tuntui jo aavistus kevättä. Merkkipäivän juhlistamiseen saivat kelvata viime viikonloppuna ostetut neilikat, niin ikään keväisissä väreissä.

Aiemmin tällä viikolla tein myös kivan löydön Tori.fi:stä. Olin jo hetken ehtinyt haaveilla leipälaatikosta. Laatikko maksoi vitosen ja on etualan pieniä naarmuja lukuun ottamatta varsin hyvässä kunnossa.

Yksi harvoista emaliaarteistani, Finelin ihana lintumuki, sopii hyvin sen kaveriksi.

Aika pian muuttomme jälkeen maalasimme keittiön beigen ruskeat kaakelit punaisiksi (20 euron ja yhden illan keittiöremppa!). Väri oli melkoinen päähänpisto. Vaikka se on paljon parempi kuin lähtötilanne, en ole siihen täysin tyytyväinen.

Olenkin kahden vaiheilla siitä, kannattaisiko kaakeleita kokeilla maalata vielä uudestaan jollakin toisella värillä, vai antaa asian olla toistaiseksi. Kaakelimaalien värivalikoima on vaan kovin suppea...

Oikeastaan haaveilen vähän isommastakin keittiöremontista, mutta valitettavasti sellaiseen ei juuri nyt ole mahdollisuuksia. Kaakelien maalaamisessa on kuitenkin melko pieni vaiva, joten sen voisin tehdä uudestaankin, jos vaan sopiva sävy löytyisi.