sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Astiakaappi täyttyy jälleen...

Vaikka tammikuu meni tavaroita karsiessa, en ole onnistunut pysäyttämään tavaravirtaa toisesta suunnasta. Uutta täytettä astiakaappiin on nimittäin tullut alkuvuoden aikana kannettua kotiin kirppareilta lähes entiseen tahtiin.

 

Arabian söpöt munakupit ovat viimeisin hankinta. Ne löytyivät Facebookin paikallisryhmän kautta ja maksoivat yhteensä viisi euroa. Molemmissa on pieniä kauneusvirheitä, mutta hinta tuntui silti varsin edulliselle. Edellinen omistaja kertoi löytäneensä kupit siivotessaan asuntonsa vinttikomeroa. (Harmi, ettei omastamme ole tullut vastaan mitään vastaavaa!)

Korkeammassa FC-mallin kupissa on Raija Uosikkisen suunnittelema Ali-koriste. Kuppia on valmistettu vuosina 1961-73. Kukkosiirtokuvalla koristeltu kuppi on puolestaan mallia ML. Nämä ovat ensimmäiset löytämäni Arabian munakupit, mutta toivottavasti eivät viimeiset! Vaikka en kananmunista tykkääkään, mielyttävät nämä kovasti silmää ja tuntuvat pienuudessaan sopivan viattomalla keräilykohteelle pieneenkin keittiöön...



 

Minimalismipelin aikana kävimme kahdesti viemässä tavaraa kierrätyskeskukseen, ja molemmilla kerroilla tarttui jotakin mukaan myös kotiin viemisiksi... Ensimmäisellä reissulla se jokin olivat Eero Rislakin Nina-sarjan jälkiruokamaljat. Kulhojen valmistajaksi on lähteestä riippuen mainittu joko Mäntyharjun lasi tai Riihimäen lasi. Arvioitu valmistusajankohta on 60-70-lukujen taite.

Saman sarjan keltaisen tarjoilukulhon olin hankkinut jo viime tai edellisvuonna Facebookin retroryhmästä. Siksipä en voinutkaan vastustaa näitä pikkukulhoja, vaikka jälkiruokakipoista ei meillä varsinaisesti ollut pula aiemminkaan... Pienet kulhot maksoivat kierrätyskeskuksessa kolme euroa kappaleelta.

Samaa sarjaa on muuten valmistettu myös aivan ihanassa syreenin värissä!


 

Alkuvuoden ehkä parhaan löydön tein kierrätyskeskusvisiitillä numero kaksi. Kierrätyskeskuksessa on design-lasi yleensä hinnoiteltu melko korkealle, mutta aina välillä sitä osuu paikalle oikeaan aikaan, ja bongaa jotakin, jossa hinnoittelu ei selvästi ole osunut aivan nappiin...

Minulle tällainen löytö olivat Oiva Toikan kauniit Flora-lasit, joista maksoin yhteensä alle kaksi euroa! Lasit odottelivat vielä astiaosaston viereen työnnetyssä kärryssä, eli niitä ei oltu vielä ehditty edes nostaa esille. Kädet täristen pelastin ne oitis ostoskoriini.

Turha kai toivoa, että samaa sarjaa tulisi enää koskaan vastaan samanalaisella löytöhinnalla, mutta sainpahan kerrankin tuntea tehneeni oikeasti hienon löydön! Harvoin yhtä räikeitä hinnoitteluvirheitä edes tulee vastaan... Edellinen taisi olla kesällä löytämäni kuuden euron Pomona-kulho.


Viimeisin tämän vuoden uusi lasiaarre on vaihtokaupan kautta minulle tullut Tamara Aladinin suunnittelema ja Riihimäen lasin valmistama Carmen-kääntömaljakko. Keltainen väri on ihanan raikas ja keväinen!

Uutta väriä on kotiin tulossa enemmänkin. Uutta väriä pintaansa on jo saanut kuvausalustana toiminut keittiöjakkara, jonka entinen valkoisenharmaa väripinta sai väistyä turkoosin tieltä. Samaa turkoosia on kotiin luvassa enemmänkin, ja muitakin pastellisen värikylvyn saavia huonekaluja on tulilinjalla. Näistä kuitenkin lisää toisella kertaa!

lauantai 6. helmikuuta 2016

496 tavaraa vähemmän

Minimalismipeli on pelattu loppuun ja kotona on nyt lähes 500 tavaraa vähemmän kuin tammikuun alussa! Tuntuu aika uskomattomalta, koska muutosta ei oikeastaan silmin huomaa. Tai huomaa paikoittain, esim. avatessaan jonkun tietyn laatikon, mutta kokonaisuutena tavaran määrä tuntuu ihan samalle kuin aiemminkin. Aika hullua!



Pelin aika tavaroita poistui siis 496 kappaletta. Näistä vain noin 30 myin Facebookin eri ryhmien kautta, eli reippaasti suurimman osan joko lahjoitin pois tai kierrätin lumppu-, paperi-, metalli- ja energiajätteeksi. Kierrätyskeskukseen teimme kaksi reissua ja tavaraa sinne meni arviolta parin-kolmen jätesäkillisen verran. Sellon uuteen lumppukeräykseen lähti kolme isoa muovikassillista tekstiilejä (kertymää pidemmältä ajalta). Emmy-verkkokauppaan lähti lopulta vain muutama vaate, ja epäilen, etten tule niistä kovin monta euroa rikastuvani.

Myyntituottoa tuli 215 euroa, mihin olin oikein tyytyväinen. Lunastin jo itselleni lupaamani palkinnon, ja kävin tiistaina hankkimassa puolen vuoden jäsenyyden Vaaterekki -vaatelainaamoon. Siitä täytyy kirjoitella lisää myöhemmin!



Sain käytyä läpi mm. keittiön kaappeja, korulaatikkoa, vanhoja papereita ja käyttöohjeita, vaatteita ja kirjoja. Lisäksi varastosta poistui jo aiemmin kiertoon tuomittuja tavaroita, joita emme vain olleet saaneet aikaiseksi viedä pois. Ullakkokomeron läpikäyminen ja siivous jäi valitettavasti aivan puolitiehen, sillä tammikuun paukkupakkasilla siellä oli niin jäätävän kylmä, että siivousurakaan ei vain tehnyt mieli ryhtyä.

Kuukauden karsiminen alkoi tuntua loppua kohden jo aika uuvuttavalta, joten yhtään pidempää projektia en olisi jaksanut. Olen silti iloinen, että ryhdyin peliin. Kuten jo kuun puolivälissä kerroinkin, tein karsimiset pyrähdyksinä päivittäisen järjestelyn sijaan. Ehkä seuraavalla kerralla voisinkin jopa kokonaan unohtaa päiväkohtaiset tavoitteet, ja pyrkiä vain tiettyyn kokonaismäärään, esim. 500 tavaraan kuussa. Jotkut myös pelaavat peliä käänteisessä järjestyksessä, eli poistavat ensimmäisenä päivänä 31 tavaraa, seuraavana 30 ja niin edespäin. Näin karsimisessa saa paremmin hyödynnettyä alkuinnostusta.


Helmikuun projekti saa kuitenkin luvan olla jotakin ihan muuta kuin karsimista! Maalausprojekteja meillä ainakin on luvassa vähän joka huoneessa ja eilen pyöräytimme olohuoneen kalusteet uuteen järjestykseen. Kevättä on siis jo kai rinnassa, kun mieli kaipaa kovasti jotakin uutta!

(Kuvissa jälleen uuden kodin löytäneitä tavaroita. Minulle väärän kokoisia tai muuten vaan viime aikoina liian vähälle käytölle jääneitä.)