Kevättä keittiössä

Tänään on tullut kuluneeksi vuosi siitä kun muutimme nykyiseen kotiimme. Se tuntuu hassulta, koska tämä asunto on jo pitkään tuntunut niin omalta. Vaikea kuvitella, että vasta vuosi sitten koti olikin jossakin muualla!

Vuosi sitten kapeat kadut olivat lumesta tukossa, mutta tänään ulkona tuntui jo aavistus kevättä. Merkkipäivän juhlistamiseen saivat kelvata viime viikonloppuna ostetut neilikat, niin ikään keväisissä väreissä.

Aiemmin tällä viikolla tein myös kivan löydön Tori.fi:stä. Olin jo hetken ehtinyt haaveilla leipälaatikosta. Laatikko maksoi vitosen ja on etualan pieniä naarmuja lukuun ottamatta varsin hyvässä kunnossa.

Yksi harvoista emaliaarteistani, Finelin ihana lintumuki, sopii hyvin sen kaveriksi.

Aika pian muuttomme jälkeen maalasimme keittiön beigen ruskeat kaakelit punaisiksi (20 euron ja yhden illan keittiöremppa!). Väri oli melkoinen päähänpisto. Vaikka se on paljon parempi kuin lähtötilanne, en ole siihen täysin tyytyväinen.

Olenkin kahden vaiheilla siitä, kannattaisiko kaakeleita kokeilla maalata vielä uudestaan jollakin toisella värillä, vai antaa asian olla toistaiseksi. Kaakelimaalien värivalikoima on vaan kovin suppea...

Oikeastaan haaveilen vähän isommastakin keittiöremontista, mutta valitettavasti sellaiseen ei juuri nyt ole mahdollisuuksia. Kaakelien maalaamisessa on kuitenkin melko pieni vaiva, joten sen voisin tehdä uudestaankin, jos vaan sopiva sävy löytyisi.

Aarteeni: 30-luvun helmilaukku

Kaksi vuotta sitten etsin kenkiä edessä olevia häitämme varten. Kiertelin Helsingin vintage-liikkeitä ja kävin ensimmäistä kertaa myös Hoochie Mama Jane -putiikissa Kalliossa. Etsimiäni kullanvärisiä kenkiä ei löytynyt, mutta sen sijaan menetin sydämeni upealle 30- tai 40-luvun helmikirjotulle silkkilaukulle.

Olin jo ehtinyt päättää, että mitään turhaa laukkuahan en häihimme tarvitse. Laukku kuului budjetissamme ehdottomasti "pihistä"-kategoriaan.

No, kuten voitte arvata, ihan pihistelyhintaan tällaista kaunokaista ei omakseen saanut, joten laukku siirtyi pikaisella päätöksellä "säästetään sitten jossain muussa" -kategoriaan.

(Näin taisi käydä aika monen muunkin hankinnan kohdalla!)

Laukku oli samalla myös 30-vuotislahjani itselleni. 30-lukulaista kolmekymppiselle, eikös se ole ihan sopivaa ja perusteltua? Se on valmistettu Japanissa, oletettavasti käsityönä.

"K & G Charlet Bag" haulla löytyy Etsystä parhaillaan myynnistä melko samanhenkinen laukku. Etsy onkin melkoinen aarreaitta tällaisten vähän hienompien vintage-asusteiden suhteen. Tarjontaa on pilvin pimein, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa on vuosisadan alussa eletty aika paljon varakkaampaa ja glamoröösimpää elämää kuin täällä syrjäisessä Suomessa. Itse tykkään vain selata Etsyn tarjontaa, huokailla ja ihastella.

Häissä laukku on oikeasti aika turha kapine, mutta en silti missään tapauksessa kadu sen hankkimista. Ei aina tarvitse pihistellä. Laukku kaunistaa kampauspöytää makuuhuoneessamme ja muistuttaa samalla siitä ihanasta kevätpäivästä kaksi vuotta sitten.

Pala kauneutta ja unelmia arjen keskellä.

Seurakseen laukku on löytänyt pari kaunista vanhaa puuterirasiaa. Ne pihistin vanhempieni luota. Joskus on ihan mukavaa, että suvusta löytyy muitakin keräilyyn taipuvaisia!

P333 kokemuksia

Aloitin syyskuussa P333-projektin, jossa vaatekaappia järkeistetään vähentämällä kerrallaan käytössä olevien vaatteiden määrää 33:een. Aiemmat postaukseni aiheesta löytyvät täältä.

Tähän mennessä olen ehtinyt tehdä kaksi 33 vaatteen valintaoperaatiota: syysvaatteet syyskuun lopulla ja talvivaatteet joulukuun puolivälissä. Syksyllä en laskenut mukaan asusteita (huiveja, hansikkaita, koruja, laukkuja jne.), mutta talvella nostin panoksia ja kokeilin ottaa mukaan myös ne, koruja lukuun ottamatta.

cynthiasteffe.com

Syksyn 33 vaatteesta kaksi jäi kokonaan käyttämättä tai hankkimatta (toinen oli suunniteltu ostos, jota en koskaan tehnyt). Listaa täydensin kesken kauden nahkasaappailla, joita en lämpimän alkusyksyn takia ollut huomannut laskea mukaan alkuperäiselle listalle. Kuusi vaatetta jäivät vähälle käytölle ja osa vaatteista oli hyviä vain alku- tai loppusyksystä.

Johtopäätös tästä: syksyn voisi jakaa kahdeksi eri kaudeksi, jolloin 33 vaatetta riittäisi varmasti hyvin sekä asusteisiin että vaatteisiin. Alkusyksyn kevyemmät vaatteet ja asusteet voisi vaihtaa loppusyksyksi paksumpiin. Luulenpa, että kokeilen tällaista systeemiä ensi syksynä, jos projekti 333 yhä tuntuu motivoivalta tavalta järjestää vaatekaappia.

etsy.com, Trunk of Dresses

Tähän mennessä se ainakin tuntuu. On ihanaa, kun vaatekaapista näkee yhdellä silmäyksellä tarjonnan. Olen käyttänyt enemmän mekkoja kuin pitkään aikaan, mikä johtuu varmasti paitsi siitä, että vaatevalikoimassani on nyt vähemmän paitoja ja housuja, myös siitä, että olen panostanut kestäviin sukkahousuihin. Olin onnessani, kun löysin Swedish Stockings -merkin valikoiman: ekologisten ja kestävien alusvaatteiden metsästys on joskus todella tuskaista, ja ainakin minulla merkin 60 den sukkahousut ovat kestäneet jo useamman kuukauden ahkeraa käyttöä, mitä ei valitettavasti voi sanoa monistakaan sukkismerkeistä...

etsy.com, Cherise Design

Väriskaala vaatekaapissani on edelleen aika tylsä, ja siihen kaipaisin muutosta. Uusien vaatteiden hankkimisessa en edelleenkään ole kovinkaan hyvä. Kirppisostoksiin tottuneelle kaikki tuntuu joko kalliille tai superkalliille, ja laatu mietityttää. Tuntuu, että oikeasti hyvän, laadukkaan ja omaa silmää miellyttävän vaatteen etsimiseen pitäisi käyttää ihan tolkuttomasti aikaa, ja silti matkassa saisi olla myös tuuria.

Tähän kaipaan siis vielä harjoitusta. Tämän vuoden tavoite voisikin olla tehdä muutama ihan superhyvä vaateostos vaatekaappia täydentämään. Joko kirpparilta tai uutena kaupasta. Muut vaateostokset voisikin sitten pitää ihan minimissä... Katsotaan, miten tässä onnistun!

PS. Kuvissa muutama unelmien mekko, oih... Lähde mainittu kunkin kuvan alla.

Siimeksessä

Saimme joululahjaksi uudet lakanat. Kuosi on nimeltään Siimes ja merkki S-ryhmän oma House. Vähän jännitti, miten lakanat kestävät pesua, mutta ainakin tähän mennessä huoli on ollut turha. Tosin lakanoilla on vasta pari pesua takana, joten vasta aika näyttää, miten pitkä niiden elinkaari on.

Tykkään lakaoiden kuosista ja värityksestä tosi paljon! Ne käyvät mielestäni kivasti makuuhuoneemme värimaailmaan, joka onkin ehkä kaikista huoneistamme harmonisin. (Erityisesti olohuoneessa tuskailen värien kanssa... siitä voisin ehkä kirjoittaa kokonaan oman postauksensa.)

Keskimmäisessä kuvassa näkyvä kello on viimevuotinen kirppisostos. Ei ehkä kaikkein järkevin sellainen, sillä kello kyllä tikittää, mutta ihan omia aikojaan... Se vähän harmitti, sillä kelloa myytiin toimivana.

Koristeena se on toki ihan kiva, mutta koristekellosta tuskin olisin maksanut sitä hintaa, jonka tästä "toimivasta" maksoin. Tästä siis opetus itselleni: muista aina kysyä paitsi käykö kello, myös käykö se aikaa!

Vieraiden suusta

Menneinä parina viikkona meidän ovikello on tainnut soida useammin kuin vielä koskaan täällä asuessamme. Syynä ovat tietenkin Minimalismipelin hengessä suorittamani kirppiskaupat. Pääasiallinen myyntikanavani on ollut oman alueeni kirppisryhmä ja ihmisiä on käynyt ovella hakemassa milloin mitäkin, välillä rahaa vastaan ja välillä ilmaiseksi.

Facebookin kirpparisryhmät voivat olla todella turhauttavia, kun tavaroita varataan turhaan, nouto lykkääntyy tai pahimassa tapauksessa ostaja jättää kokonaan saapumatta paikalle. Minulla on kuitenkin ollut tuuria, sillä yhtään tosi huonoa kokemusta ei ole sattunut kohdalle, ja pääosin kaupat ovat sujuneet erittäin jouhevasti.  Kaupan päälle olen lisäksi saanut jotakin, mitä en odottanut, nimittäin mitä kivoimpia kommentteja ja kiitoksia!




"Ihana sisustus teillä, ihan kuin sisustuslehdestä", totesi eräs peremmälle sisään tullut mekon sovittaja ja sai minut ihan hämilleen. "Onpa kaunis tapetti", totesi toinen heti ovelta. "Oi, ihania vanhoja esineitä", kommentoi kolmas kurkkien eteiseen sisälle. Ja vielä suosikkini: "näkee heti, että täällä asuu esteetikko".

Näiden kommenttien myötä heräsin taas itsekin oikein katsomaan ympärilleni ja toteamaan, että joo, kyllähän täällä onkin ihan kivan näköistä. Ei nyt ehkä ihan kuin sisustuslehdessä, mutta varsin viihtyisää ja kaunista kuitenkin. Eli kiitos teille tuntemattomat - paitsi kaupoista myös kivoista sanoistanne!

Turha kieltää, etteivät ne lämmittäisi mieltä. Ihan samoin kuin teidän lukijoiden kivat kommentit täällä blogissakin!

Iso kiitos myös niistä.

Minimalismipelin puolivälissä

Tammikuun alussa kerroin tavoitteestani karsia kotoa 465 tavaraa kuukauden aikana (klik). 1. tammikuuta poistin yhden tavaran, toisena päivänä kaksi jne.

Homma on lähtenyt käyntiin ihan kohtuullisesti. Ensimmäiset päivät olivat helppoja, ja teinkin lähes koko ekan viikon karsinnat kerralla. Myös nämä myöhemmät karsinnat olen tehnyt rykäyksissä: muutama päivä taukoa ja sitten kerralla useamman päivän saldo. Päivittäinen karsiminen on ajatuksena kiva, mutta ei ainakaan omalla kohdallani ole toiminut käytännössä.

Tällä viikolla olin monta päivää jäljessä aikataulusta, mutta viikonlopun aikana olen taas kirinyt, ja nyt on kaikki tähän astiset poistot tehty. Tai no, suurimmaksi osaksi tavarat edelleen odottavat pusseissa reissua kierrätyskeskukseseen. Tältäkin osin joustan säännöissä. Lopputuloshan on tärkein, eikö?

Pienen osan tavaroista olen myös jaksanut kuvata myyntiin erinäisiin Facebook-ryhmiin, ja muutama on mennyt kaupaksikin. Niistä on kertynyt ihan mukava summa rahaa, yhteensä jo 117,50 €. Olen siis päässyt 110 euron tavoitteeseeni (Vaaterekin jäsenyys puoleksi vuodeksi) - mahtavaa!

Näinkin hyvästä myyntisaldosta on kiittäminen lähinnä yllä olevassa kuvassakin vilahtavaa upeaa  pikkumustaa. Mekko oli minulle reippaasti liian pieni ja löysi vihdoin uuden kodin Facebookin vintage-ryhmän kautta. Se on valmistettu 60-luvun alussa helsinkiläisessä ateljeessa, ja oli niin  kertakaikkisen upea ja kauniisti ommeltu, että en olisi millään malttanut luopua siitä! Mutta nyt se pääsee toivottavasti käyttöön sen sijaan, että roikkuisi viemässä tilaa minun vaatekaapissani.

Kuvakollaasin muutkin artikkelit ovat jo löytäneet uudet kodit. Myyminen on kuitenkin niin aikaavievää ja välillä turhauttavaakin, että kovin montaa tavaraa en sitä kautta jaksa laittaa kiertoon.

Vähän jännittää, selviänkö pelistä kunnialla loppuun, sillä loppukuusta tavaroita pitäisi jaksaa karsia jo tosi monta joka päivä. Tosin nytkin tuli neljän päivän saldo täyteen pelkästään korulaatikoita penkoessa... Ja kyllä minulta vielä muutama ässä löytyy hihasta - ainakin postikorttivarastoni kaipaisi karsimista!

Syksyn vaatehankinnoista

Päätin syyskuun alussa järkeistää vaatekaappiani ja ottaa testaukseen projekti 333:n, jossa vaatevarastosta valitaan käyttöön 33 vaatetta ja asustetta seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Syyskuun bloggaukseni aiheesta löytyy täältä. Päätin myös pitää kirjaa kaikista uusista vaatehankinnoistani.

Joulukuun puolivälissä valitsin uudet vaatteet ja asusteet talvisesongille. Samalla tein myös pienen yhteenvedon syksyn vaatehankinnoista ja arvioin, miten olin projektissa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana onnistunut.

pinterest.com

Tulokset olivat osittain yllätys. Vaatekaappini kasvoi syksyn aikana 13 uudella vaatteella ja asusteella (mukaan lukien alusvaatteet, urheiluvaatteet ym., jotka eivät ole mukana P333:ssa). Tämä oli pieni shokki, sillä olin mielestäni hillinnyt itseni poikkeuksellisen hyvin kirppareilla ja uuten tein vain erityisen harkittuja ostoksia. En edes halua kuvitella, kuinka paljon vaatteita ennen projektin aloittamista olin kantanutkaan kotiin...!

Seitsemän minulle uusista vaatteista löytyi kirpparilta ja viisi ostin uutena. Lisäksi mukana on yksi lahjavaate. Vaikka kokonaismäärä oli yllätys, olen tyytyväinen hankintoihini. En tehnyt yhtään täyttä hutiostosta. Pari kirppislöytöä ei ehkä ollut ihan välttämättömiä, esim. kahdet neulehansikkaat, jotka ostin ennen kuin olin kaivanut esille hansikasvarastoni. Nekin pääsivät silti käyttöön.

pinterest.com

Onnistuin myös tekemään todella hyviä kirppislöytöjä. Kierrätyskeskuksesta löytyi lämpöinen ja kivan mallinen talvitakki, joka on ollut sen jälkeen jatkuvassa käytössä. Takki korvasi parikin pieneksi jäänyttä ja/tai kulunutta talvitakkia. Kaikki uutena ostamani vaatteet ovat myös päätyneet ahkeraan käyttöön ja olivat harkittuja ostoksia.

Olen siis varsin tyytyväinen suoritukseeni! Uskon, että jos jatkan tällä linjalla, en enää joudu jatkuvasti kantamaan vaatteita kassikaupalla kirpparille tai kierrätyskeskukseen. Aionkin siis jatkaa vaateostojen kirjaamista ylös. Olen sen verran nörtti, että tällainen säntillisyys paitsi auttaa hillitsemään ostohaluja, myös antaa jotakin hassuja kicksejä!

pinterest.com

Entä miten paljon rahaa vaateostoksiin sitten kului? Kirppisostokset olivat odotetusta kaupan ostoja halvempia. Seitsemän vaatetta ja asustetta köyhdytti minua yhteensä vain 25 euroa. Uutena ostetut vaatteet maksoivat yhteensä 193 euroa. Niistäkään suurin osa ei ollut kalliita, sillä noin kaksi kolmasosaa tästä summasta kului kalleimpaan hankintaani, kashmir-neuletakkiin. No, uutena ostinkin sen lisäksi lähinnä sukka- ja alushousuja sekä yhdet urheiluhousut.

Tästä tuli sen verran pitkä postaus, että taidan jatkaa P333 liittyviä reflektointeja lisää toisella kertaa. Ja jos vaatepohdinnat kiinnostavat, kannattaa vilkaista Pitsikirjan blogia, jossa on juuri paljastettu bloggaajan koko vuoden 2015 vaatehankinnat. Arvatkaapa vaan, kuka luki postauksen innolla läpi!

Ripaus minimalismia tammikuuhun

Otsikko on hieman harhaanjohtava - minimalistia minusta tuskin saa tekemälläkään. Pidän siitä, että kotona on kauniita tavaroita ja kuten blogia seuranneet ovat huomanneet, kannan innokkaasti uusia löytöjä kotiin kirppareilta.

Silti saan kicksejä myös tavaran karsimisesta, järjestämisestä ja kiertoon laittamisesta. Ja syytä onkin, tai meidän pieni kerrostalokolmio hukkuisi kohta kaikkiin tarpeellisiin ja ihaniin kirppislöytöihin.

Siksipä päätinkin uuden vuoden kunniaksi ottaa tammikuussa osaa Minimalismipeliin. Säännät kuuluvat näin:
1. Etsi kaveri, jonka kanssa osallistut haasteeseen.
2. Aloita kuun 1. päivä luopumalla 1 esineestä.
3. Esineen tulee olla ulkona talostasi ja elämästäsi keskiyöhön mennessä.
4. Voit myydä, lahjoittaa tai lajitella roskiin.
5. Toisena päivänä esineitä poistetaan 2, kolmantena 3 ja niin edespäin.
6. Voittaja on se, joka pelaa pisimpään.
7. Bonuspisteitä saa kutsumalla lisää kavereita mukaan.

Aloitin rikkomalla heti ensimmäistä sääntöä. Hups! Mutta kai tätä voi yksinkin pelata. Myös 3. sääntöä aion rikkoa siten, että poistettavien tavaroiden tulee olla ulkoa kotoa kuun loppuun mennessä. Haluan laittaa suurimman osan poistettavista tavaroista roskiksen sijaan kiertoon tavalla tai toisella, eikä se aina välttämättä onnistu kovinkaan kätevästi vielä saman päivän aikana. Varsinkaan kun käytössä ei ole autoa eikä kierrätyskeskukseenkaan ihan joka päivä viitsisi lähteä asioimaan.

Aion laittaa tavaraa kiertoon ensisijaisesti Facebookin kirppispalstojen kautta sekä lahjoittamalla sitä Kierrätyskeskukseen. Varmasti tulen hyödyntämään myös kirjaston kierrätyshyllyn. Lisäksi minua kiinnostaisi tutustua tarkemmin Kauppakeskus Sellon uuteen tekstiilin kierrätyspalveluun, jonne voi lahjoittaa myös huonokuntoisia vaatteita lumpuksi.

Todennäköisesti suurin osa tavarasta lähtee kiertoon ilmaiseksi tai hyvin nimellistä hintaa vastaan. Jos kuitenkin onnistun saamaan kasaan joitakin euroja, houkuttelisi minua kokeilla vaatelainaamo Vaaterekin jäsenyyttä. Puoli vuotta maksaisi 110 euroa, eli jos se summa tulee täyteen, aion ainakin käydä tutustumassa valikoimaan (ja kokoihin...) ja ottaa vakavasti harkintaan uuden tavan piristää pukeutumista. Siinäpä siis hyvä porkkana tammikuun urakalle!

PS. Pelin eka päivä näyttää alkaneen hienosti... En ole poistanut vielä mitään, mutta tehnyt sen sijaan yhden uuden hankinnan. Auts. Täytyykin muistaa poistaa aina yksi ylimääräinen tavara uuden tieltä, ja ottaa tästä lähin tiukka linja ostoksiin.