Raitoja, palloja ja värejä = eteinen

Minulla on viha-rakkaussuhde eteiseemme. Se on pieni ja kapea, ja säilytystilaa on aivan olemattoman vähän. Mutta sen minkä eteinen käytännöllisyydessä häviää, voittaa se värikkyydessä ja söpöydessä! Viime aikoina eteinen onkin saanut osakseen huomattavasti enemmän rakkauden kuin vihan tunteita...

Pihlgren & Ritolan perhostapetti on mielestäni yksi kaikkien aikojen ihanimmista. Viime keväänä FB-kirppiksen kautta löytyneen räsymatto jaksaa ilahduttaa väreillään. Lipasto kätkee sisäänsä huivit, hatut ja hansikkaat (ja viime postauksessa esitelty lipaston kaverihan löytyy nykyään olohuoneesta!).

Asunnossa jo ostohetkellä olleen Ikean kenkäkaapin maalasimme vastikään valkoiseksi. Kokonaan uusi tulokas on Kierrätyskeskuksesta löytynyt pikkujakkara, joka sai pintaansa maalia, uudet pehmusteet ja pilkullisen tyynyliinan päällisekseen. Oven vieressä oleva syvennys on maalattu magneettimaalilla. Magneettiseinän musta tuo mielestäni kivasti ryhtiä huoneeseen!

Pallonaulakot ovat mummani luota, ja olen iloinen, että löysin vihdoin niille sopivan paikan. Olin aina ajatellut, että naulakot kävisivät hyvin keittiöön. Keittiössämme ei kuitenkaan ole juurikaan seinätilaa, joten eteinen oli loogisempi ratkaisu. Naulakoihin on hyvä ripustaa parhaillaan käytössä olevat laukut ja hatut.

Ikeasta ostetun naulakon hattuhyllylle olen onnistunut löytämään muutaman kivan hatturasian. Perhoskuvioiset rasiat ovat vanhoja, ja vähän jo kuluneita. Punainen lienee uudempaa tuotatantoa ja se löytyi alkuvuodesta Kierrätyskeskuksesta parilla eurolla.

Tällaisen ensivaikutelman siis annamme kotiimme saapuville vieraille. Tosi hillittyä ja aikuismaista, eikö?

No, ehkä ne ovatkin turhan yliarvostettuja hyveitä. Taidan jättää beigen-harmaat sävyt jatkossakin muiden huoleksi ja nauttia hyvillä mielin kodin väriterapiasta!

Lipaston uusi elämä

Kevät, aurinko ja sisustusprojektit! Siinäpä tiivistetysti tämän hetken kuulumiset.

Innostuimme pari viikkoa sitten kiepauttamaan olohuoneen uuteen järjestykseen. Sen seurauksena keksimme vihdoin sopivan sijoituspaikan ja käytön myös eräälle viime keväiselle löydölleni.

Söpö 50-luvun lipasto oli päässyt kamalaan kuntoon. Lipastossa on viilupinta, jonka joku edellisistä omistajista oli maalannut luonnovalkoiseksi. Maali oli lähtenyt halkeilemaan, ja henkilö, jolta ostin lipaston, oli innostuksissaan repinyt pois paitsi lohkeilevaa maalia, myös viilua suurelta pinta-alalta. Viilupinta puuttui kokonaan kansilevyltä, sen reunasta ja isosta osasta toista sivua. Ei siis ihan oikeaoppinen tapa "korjata" vanhoja huonekaluja...

Ensin pohdin, olisiko viilupinnan vielä voinut korjata ja uusia, mutta omat voimat, työkalut ja osaaminen eivät siihen lopulta riittäneet. Sen sijaan päädyimme kittaamaan pahimmat kolot piiloon ja maalaamaan lipaston uudelleen. Väriksi valikoitui hento vaaleanpunainen (Tikkurila F339 "Tutu").

Ennen-kuvia en tietenkään muistanut ottaa, mutta välivaiheesta sain sentään pari huonolaatuista kuvaa napattua. Alla lipasto ennen maalausta. Koloja on kitattu piiloon ja laatikoita hiottu, jotta ne aukeaisivat ilman natinaa ja kitinää.

Ja alla lopputulos:

Mitä sanotte muutoksesta?

Lipastosta ei tullut uudenveroista (sitä varten maalit olisi pitänyt putsata kokonaan pois ja viilu uusia), mutta ainakin kauniin mallinen huonekalu on jälleen käyttökunnossa! Vaaleanpunainen olisi ehkä voinut olla astetta tummempikin olematta silti liian pinkki, mutta ehkä tämä vähän neutraalimpi värisävy ei niin äkkiä ala kyllästyttää. Harmi vaan, että kauniiden asetelmien sijaan joudun laittamaan tämän päälle jatkossa telkkarin! Olisinpa ihminen, joka ei tykkää telkkarin katselusta, niin ei tarvitsisi moista rotiskoa katsella olohuoneessa....

Hauskana yhteensattumana meiltä löytyy täysin samanmallinen lipasto alkuperäisessä viilupinnassaan eteisestä. Vetimet ovat erilaiset, mutta kooltaan ja malliltaan kyseessä on ihan sama lipasto.