Astiakaappi täyttyy jälleen...

Vaikka tammikuu meni tavaroita karsiessa, en ole onnistunut pysäyttämään tavaravirtaa toisesta suunnasta. Uutta täytettä astiakaappiin on nimittäin tullut alkuvuoden aikana kannettua kotiin kirppareilta lähes entiseen tahtiin.

 

Arabian söpöt munakupit ovat viimeisin hankinta. Ne löytyivät Facebookin paikallisryhmän kautta ja maksoivat yhteensä viisi euroa. Molemmissa on pieniä kauneusvirheitä, mutta hinta tuntui silti varsin edulliselle. Edellinen omistaja kertoi löytäneensä kupit siivotessaan asuntonsa vinttikomeroa. (Harmi, ettei omastamme ole tullut vastaan mitään vastaavaa!)

Korkeammassa FC-mallin kupissa on Raija Uosikkisen suunnittelema Ali-koriste. Kuppia on valmistettu vuosina 1961-73. Kukkosiirtokuvalla koristeltu kuppi on puolestaan mallia ML. Nämä ovat ensimmäiset löytämäni Arabian munakupit, mutta toivottavasti eivät viimeiset! Vaikka en kananmunista tykkääkään, mielyttävät nämä kovasti silmää ja tuntuvat pienuudessaan sopivan viattomalla keräilykohteelle pieneenkin keittiöön...

 

Minimalismipelin aikana kävimme kahdesti viemässä tavaraa kierrätyskeskukseen, ja molemmilla kerroilla tarttui jotakin mukaan myös kotiin viemisiksi... Ensimmäisellä reissulla se jokin olivat Eero Rislakin Nina-sarjan jälkiruokamaljat. Kulhojen valmistajaksi on lähteestä riippuen mainittu joko Mäntyharjun lasi tai Riihimäen lasi. Arvioitu valmistusajankohta on 60-70-lukujen taite.

Saman sarjan keltaisen tarjoilukulhon olin hankkinut jo viime tai edellisvuonna Facebookin retroryhmästä. Siksipä en voinutkaan vastustaa näitä pikkukulhoja, vaikka jälkiruokakipoista ei meillä varsinaisesti ollut pula aiemminkaan... Pienet kulhot maksoivat kierrätyskeskuksessa kolme euroa kappaleelta.

Samaa sarjaa on muuten valmistettu myös aivan ihanassa syreenin värissä!

 

Alkuvuoden ehkä parhaan löydön tein kierrätyskeskusvisiitillä numero kaksi. Kierrätyskeskuksessa on design-lasi yleensä hinnoiteltu melko korkealle, mutta aina välillä sitä osuu paikalle oikeaan aikaan, ja bongaa jotakin, jossa hinnoittelu ei selvästi ole osunut aivan nappiin...

Minulle tällainen löytö olivat Oiva Toikan kauniit Flora-lasit, joista maksoin yhteensä alle kaksi euroa! Lasit odottelivat vielä astiaosaston viereen työnnetyssä kärryssä, eli niitä ei oltu vielä ehditty edes nostaa esille. Kädet täristen pelastin ne oitis ostoskoriini.

Turha kai toivoa, että samaa sarjaa tulisi enää koskaan vastaan samanalaisella löytöhinnalla, mutta sainpahan kerrankin tuntea tehneeni oikeasti hienon löydön! Harvoin yhtä räikeitä hinnoitteluvirheitä edes tulee vastaan... Edellinen taisi olla kesällä löytämäni kuuden euron Pomona-kulho.

Viimeisin tämän vuoden uusi lasiaarre on vaihtokaupan kautta minulle tullut Tamara Aladinin suunnittelema ja Riihimäen lasin valmistama Carmen-kääntömaljakko. Keltainen väri on ihanan raikas ja keväinen!

Uutta väriä on kotiin tulossa enemmänkin. Uutta väriä pintaansa on jo saanut kuvausalustana toiminut keittiöjakkara, jonka entinen valkoisenharmaa väripinta sai väistyä turkoosin tieltä. Samaa turkoosia on kotiin luvassa enemmänkin, ja muitakin pastellisen värikylvyn saavia huonekaluja on tulilinjalla. Näistä kuitenkin lisää toisella kertaa!

496 tavaraa vähemmän

Minimalismipeli on pelattu loppuun ja kotona on nyt lähes 500 tavaraa vähemmän kuin tammikuun alussa! Tuntuu aika uskomattomalta, koska muutosta ei oikeastaan silmin huomaa. Tai huomaa paikoittain, esim. avatessaan jonkun tietyn laatikon, mutta kokonaisuutena tavaran määrä tuntuu ihan samalle kuin aiemminkin. Aika hullua!



Pelin aika tavaroita poistui siis 496 kappaletta. Näistä vain noin 30 myin Facebookin eri ryhmien kautta, eli reippaasti suurimman osan joko lahjoitin pois tai kierrätin lumppu-, paperi-, metalli- ja energiajätteeksi. Kierrätyskeskukseen teimme kaksi reissua ja tavaraa sinne meni arviolta parin-kolmen jätesäkillisen verran. Sellon uuteen lumppukeräykseen lähti kolme isoa muovikassillista tekstiilejä (kertymää pidemmältä ajalta). Emmy-verkkokauppaan lähti lopulta vain muutama vaate, ja epäilen, etten tule niistä kovin monta euroa rikastuvani.

Myyntituottoa tuli 215 euroa, mihin olin oikein tyytyväinen. Lunastin jo itselleni lupaamani palkinnon, ja kävin tiistaina hankkimassa puolen vuoden jäsenyyden Vaaterekki -vaatelainaamoon. Siitä täytyy kirjoitella lisää myöhemmin!



Sain käytyä läpi mm. keittiön kaappeja, korulaatikkoa, vanhoja papereita ja käyttöohjeita, vaatteita ja kirjoja. Lisäksi varastosta poistui jo aiemmin kiertoon tuomittuja tavaroita, joita emme vain olleet saaneet aikaiseksi viedä pois. Ullakkokomeron läpikäyminen ja siivous jäi valitettavasti aivan puolitiehen, sillä tammikuun paukkupakkasilla siellä oli niin jäätävän kylmä, että siivousurakaan ei vain tehnyt mieli ryhtyä.

Kuukauden karsiminen alkoi tuntua loppua kohden jo aika uuvuttavalta, joten yhtään pidempää projektia en olisi jaksanut. Olen silti iloinen, että ryhdyin peliin. Kuten jo kuun puolivälissä kerroinkin, tein karsimiset pyrähdyksinä päivittäisen järjestelyn sijaan. Ehkä seuraavalla kerralla voisinkin jopa kokonaan unohtaa päiväkohtaiset tavoitteet, ja pyrkiä vain tiettyyn kokonaismäärään, esim. 500 tavaraan kuussa. Jotkut myös pelaavat peliä käänteisessä järjestyksessä, eli poistavat ensimmäisenä päivänä 31 tavaraa, seuraavana 30 ja niin edespäin. Näin karsimisessa saa paremmin hyödynnettyä alkuinnostusta.

Helmikuun projekti saa kuitenkin luvan olla jotakin ihan muuta kuin karsimista! Maalausprojekteja meillä ainakin on luvassa vähän joka huoneessa ja eilen pyöräytimme olohuoneen kalusteet uuteen järjestykseen. Kevättä on siis jo kai rinnassa, kun mieli kaipaa kovasti jotakin uutta!

(Kuvissa jälleen uuden kodin löytäneitä tavaroita. Minulle väärän kokoisia tai muuten vaan viime aikoina liian vähälle käytölle jääneitä.)

Kevättä keittiössä

Tänään on tullut kuluneeksi vuosi siitä kun muutimme nykyiseen kotiimme. Se tuntuu hassulta, koska tämä asunto on jo pitkään tuntunut niin omalta. Vaikea kuvitella, että vasta vuosi sitten koti olikin jossakin muualla!

Vuosi sitten kapeat kadut olivat lumesta tukossa, mutta tänään ulkona tuntui jo aavistus kevättä. Merkkipäivän juhlistamiseen saivat kelvata viime viikonloppuna ostetut neilikat, niin ikään keväisissä väreissä.

Aiemmin tällä viikolla tein myös kivan löydön Tori.fi:stä. Olin jo hetken ehtinyt haaveilla leipälaatikosta. Laatikko maksoi vitosen ja on etualan pieniä naarmuja lukuun ottamatta varsin hyvässä kunnossa.

Yksi harvoista emaliaarteistani, Finelin ihana lintumuki, sopii hyvin sen kaveriksi.

Aika pian muuttomme jälkeen maalasimme keittiön beigen ruskeat kaakelit punaisiksi (20 euron ja yhden illan keittiöremppa!). Väri oli melkoinen päähänpisto. Vaikka se on paljon parempi kuin lähtötilanne, en ole siihen täysin tyytyväinen.

Olenkin kahden vaiheilla siitä, kannattaisiko kaakeleita kokeilla maalata vielä uudestaan jollakin toisella värillä, vai antaa asian olla toistaiseksi. Kaakelimaalien värivalikoima on vaan kovin suppea...

Oikeastaan haaveilen vähän isommastakin keittiöremontista, mutta valitettavasti sellaiseen ei juuri nyt ole mahdollisuuksia. Kaakelien maalaamisessa on kuitenkin melko pieni vaiva, joten sen voisin tehdä uudestaankin, jos vaan sopiva sävy löytyisi.

Aarteeni: 30-luvun helmilaukku

Kaksi vuotta sitten etsin kenkiä edessä olevia häitämme varten. Kiertelin Helsingin vintage-liikkeitä ja kävin ensimmäistä kertaa myös Hoochie Mama Jane -putiikissa Kalliossa. Etsimiäni kullanvärisiä kenkiä ei löytynyt, mutta sen sijaan menetin sydämeni upealle 30- tai 40-luvun helmikirjotulle silkkilaukulle.

Olin jo ehtinyt päättää, että mitään turhaa laukkuahan en häihimme tarvitse. Laukku kuului budjetissamme ehdottomasti "pihistä"-kategoriaan.

No, kuten voitte arvata, ihan pihistelyhintaan tällaista kaunokaista ei omakseen saanut, joten laukku siirtyi pikaisella päätöksellä "säästetään sitten jossain muussa" -kategoriaan.

(Näin taisi käydä aika monen muunkin hankinnan kohdalla!)

Laukku oli samalla myös 30-vuotislahjani itselleni. 30-lukulaista kolmekymppiselle, eikös se ole ihan sopivaa ja perusteltua? Se on valmistettu Japanissa, oletettavasti käsityönä.

"K & G Charlet Bag" haulla löytyy Etsystä parhaillaan myynnistä melko samanhenkinen laukku. Etsy onkin melkoinen aarreaitta tällaisten vähän hienompien vintage-asusteiden suhteen. Tarjontaa on pilvin pimein, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa on vuosisadan alussa eletty aika paljon varakkaampaa ja glamoröösimpää elämää kuin täällä syrjäisessä Suomessa. Itse tykkään vain selata Etsyn tarjontaa, huokailla ja ihastella.

Häissä laukku on oikeasti aika turha kapine, mutta en silti missään tapauksessa kadu sen hankkimista. Ei aina tarvitse pihistellä. Laukku kaunistaa kampauspöytää makuuhuoneessamme ja muistuttaa samalla siitä ihanasta kevätpäivästä kaksi vuotta sitten.

Pala kauneutta ja unelmia arjen keskellä.

Seurakseen laukku on löytänyt pari kaunista vanhaa puuterirasiaa. Ne pihistin vanhempieni luota. Joskus on ihan mukavaa, että suvusta löytyy muitakin keräilyyn taipuvaisia!

P333 kokemuksia

Aloitin syyskuussa P333-projektin, jossa vaatekaappia järkeistetään vähentämällä kerrallaan käytössä olevien vaatteiden määrää 33:een. Aiemmat postaukseni aiheesta löytyvät täältä.

Tähän mennessä olen ehtinyt tehdä kaksi 33 vaatteen valintaoperaatiota: syysvaatteet syyskuun lopulla ja talvivaatteet joulukuun puolivälissä. Syksyllä en laskenut mukaan asusteita (huiveja, hansikkaita, koruja, laukkuja jne.), mutta talvella nostin panoksia ja kokeilin ottaa mukaan myös ne, koruja lukuun ottamatta.

cynthiasteffe.com

Syksyn 33 vaatteesta kaksi jäi kokonaan käyttämättä tai hankkimatta (toinen oli suunniteltu ostos, jota en koskaan tehnyt). Listaa täydensin kesken kauden nahkasaappailla, joita en lämpimän alkusyksyn takia ollut huomannut laskea mukaan alkuperäiselle listalle. Kuusi vaatetta jäivät vähälle käytölle ja osa vaatteista oli hyviä vain alku- tai loppusyksystä.

Johtopäätös tästä: syksyn voisi jakaa kahdeksi eri kaudeksi, jolloin 33 vaatetta riittäisi varmasti hyvin sekä asusteisiin että vaatteisiin. Alkusyksyn kevyemmät vaatteet ja asusteet voisi vaihtaa loppusyksyksi paksumpiin. Luulenpa, että kokeilen tällaista systeemiä ensi syksynä, jos projekti 333 yhä tuntuu motivoivalta tavalta järjestää vaatekaappia.

etsy.com, Trunk of Dresses

Tähän mennessä se ainakin tuntuu. On ihanaa, kun vaatekaapista näkee yhdellä silmäyksellä tarjonnan. Olen käyttänyt enemmän mekkoja kuin pitkään aikaan, mikä johtuu varmasti paitsi siitä, että vaatevalikoimassani on nyt vähemmän paitoja ja housuja, myös siitä, että olen panostanut kestäviin sukkahousuihin. Olin onnessani, kun löysin Swedish Stockings -merkin valikoiman: ekologisten ja kestävien alusvaatteiden metsästys on joskus todella tuskaista, ja ainakin minulla merkin 60 den sukkahousut ovat kestäneet jo useamman kuukauden ahkeraa käyttöä, mitä ei valitettavasti voi sanoa monistakaan sukkismerkeistä...

etsy.com, Cherise Design

Väriskaala vaatekaapissani on edelleen aika tylsä, ja siihen kaipaisin muutosta. Uusien vaatteiden hankkimisessa en edelleenkään ole kovinkaan hyvä. Kirppisostoksiin tottuneelle kaikki tuntuu joko kalliille tai superkalliille, ja laatu mietityttää. Tuntuu, että oikeasti hyvän, laadukkaan ja omaa silmää miellyttävän vaatteen etsimiseen pitäisi käyttää ihan tolkuttomasti aikaa, ja silti matkassa saisi olla myös tuuria.

Tähän kaipaan siis vielä harjoitusta. Tämän vuoden tavoite voisikin olla tehdä muutama ihan superhyvä vaateostos vaatekaappia täydentämään. Joko kirpparilta tai uutena kaupasta. Muut vaateostokset voisikin sitten pitää ihan minimissä... Katsotaan, miten tässä onnistun!

PS. Kuvissa muutama unelmien mekko, oih... Lähde mainittu kunkin kuvan alla.

Siimeksessä

Saimme joululahjaksi uudet lakanat. Kuosi on nimeltään Siimes ja merkki S-ryhmän oma House. Vähän jännitti, miten lakanat kestävät pesua, mutta ainakin tähän mennessä huoli on ollut turha. Tosin lakanoilla on vasta pari pesua takana, joten vasta aika näyttää, miten pitkä niiden elinkaari on.

Tykkään lakaoiden kuosista ja värityksestä tosi paljon! Ne käyvät mielestäni kivasti makuuhuoneemme värimaailmaan, joka onkin ehkä kaikista huoneistamme harmonisin. (Erityisesti olohuoneessa tuskailen värien kanssa... siitä voisin ehkä kirjoittaa kokonaan oman postauksensa.)

Keskimmäisessä kuvassa näkyvä kello on viimevuotinen kirppisostos. Ei ehkä kaikkein järkevin sellainen, sillä kello kyllä tikittää, mutta ihan omia aikojaan... Se vähän harmitti, sillä kelloa myytiin toimivana.

Koristeena se on toki ihan kiva, mutta koristekellosta tuskin olisin maksanut sitä hintaa, jonka tästä "toimivasta" maksoin. Tästä siis opetus itselleni: muista aina kysyä paitsi käykö kello, myös käykö se aikaa!

Vieraiden suusta

Menneinä parina viikkona meidän ovikello on tainnut soida useammin kuin vielä koskaan täällä asuessamme. Syynä ovat tietenkin Minimalismipelin hengessä suorittamani kirppiskaupat. Pääasiallinen myyntikanavani on ollut oman alueeni kirppisryhmä ja ihmisiä on käynyt ovella hakemassa milloin mitäkin, välillä rahaa vastaan ja välillä ilmaiseksi.

Facebookin kirpparisryhmät voivat olla todella turhauttavia, kun tavaroita varataan turhaan, nouto lykkääntyy tai pahimassa tapauksessa ostaja jättää kokonaan saapumatta paikalle. Minulla on kuitenkin ollut tuuria, sillä yhtään tosi huonoa kokemusta ei ole sattunut kohdalle, ja pääosin kaupat ovat sujuneet erittäin jouhevasti.  Kaupan päälle olen lisäksi saanut jotakin, mitä en odottanut, nimittäin mitä kivoimpia kommentteja ja kiitoksia!




"Ihana sisustus teillä, ihan kuin sisustuslehdestä", totesi eräs peremmälle sisään tullut mekon sovittaja ja sai minut ihan hämilleen. "Onpa kaunis tapetti", totesi toinen heti ovelta. "Oi, ihania vanhoja esineitä", kommentoi kolmas kurkkien eteiseen sisälle. Ja vielä suosikkini: "näkee heti, että täällä asuu esteetikko".

Näiden kommenttien myötä heräsin taas itsekin oikein katsomaan ympärilleni ja toteamaan, että joo, kyllähän täällä onkin ihan kivan näköistä. Ei nyt ehkä ihan kuin sisustuslehdessä, mutta varsin viihtyisää ja kaunista kuitenkin. Eli kiitos teille tuntemattomat - paitsi kaupoista myös kivoista sanoistanne!

Turha kieltää, etteivät ne lämmittäisi mieltä. Ihan samoin kuin teidän lukijoiden kivat kommentit täällä blogissakin!

Iso kiitos myös niistä.